Mitä vaahtokarkkitestin lapsille kuuluu

Lapsi ohjattiin pöydän ääreen, hänen eteensä asetettiin herkku ja hänelle sanottiin: voit syödä sen nyt tai odottaa, kunnes aikuinen palaa, jolloin saat kaksi. Aikuinen lähti noin vartiksi. Lapset yrittivät selvitä tilanteesta kukin tavallaan: he kääntyivät pois, lauloivat ja peittivät silmänsä käsillään.

Monia vuosia myöhemmin tutkijat ottivat yhteyttä osaan osallistujista ja havaitsivat, että pidempään odottaneet menestyivät keskimäärin paremmin koulussa ja kohtasivat harvemmin vaikeuksia. Tästä syntyi kirjoissa laajalle levinnyt päätelmä: kyky odottaa määrää kohtalosi.

Alkuperäisen tutkimuksen ongelma ei ollut menetelmässä vaan ryhmän koossa ja koostumuksessa. Lapset olivat enimmäkseen yliopiston työntekijöiden perheistä, siis hyvin samanlaisesta ja hyväosaisesta ympäristöstä, ja heitä oli vähän. Tällaisessa aineistossa sattuman voi helposti tulkita säännönmukaisuudeksi.

Uudessa tutkimuksessa osallistujia oli kymmenen kertaa enemmän, ja he tulivat erilaisista taustoista. 4-vuotiaana odottamisen ja myöhempien saavutusten väliltä löytyi yhteys, mutta se oli noin puolet heikompi. Ennen kaikkea yhteys katosi lähes kokonaan, kun äidin koulutus ja perheen tulot otettiin huomioon.

Itse käyttäytymiselle löytyi myös toinen selitys. Kokeessa, jossa aikuinen oli ensin kerran huijannut lasta, lapset odottivat huomattavasti lyhyemmän ajan. Toisin sanoen odottaminen mittaa itsehillinnän lisäksi myös kokemusta: kannattaako uskoa, että luvattu asia todella tuodaan.

Lapselle, jonka ruoka ilmestyi ennalta-arvaamattomasti, heti syöminen on järkevä strategia, ei heikkoutta. Testi siis mittasi osittain perheen elinoloja, ja samat olosuhteet vaikuttivat myöhemmin lapsen kohtaloon. Yhteys on olemassa, mutta syy ei ole siellä, mistä sitä etsittiin.