Tuomio uskosta, ei teoista
Varkaudet, tappelut ja murhat eivät kuuluneet inkvisitiolle - niistä vastasi maallinen tuomioistuin. Tribunaali tutki vain yhtä asiaa: uskoitko oikein. Sen asiakirjoissa rikoksen sijaan puhuttiin "erehdyksestä", "harhaoppisuuden epäilystä" ja "varomattomasta lausumasta".
Tuomittavina olivat vain kastetut: kastamaton juutalainen tai muslimi ei kuulunut tribunaalin toimivaltaan. Vuonna 1478 perustettu Espanjan inkvisitio ei kohdistanut toimintaansa juutalaisiin vaan kristinuskoon kääntyneisiin ja heidän jälkeläisiinsä: heidän epäiltiin palanneen kotona entiseen uskoonsa. Kaste avasi tien yhteiskuntaan ja asetti ihmisen samalla valvonnan alaiseksi.
Espanjan tribunaalien vuosien 1540-1700 jutuista - lausunnoista
Useimmiten tuomittiin ääneen sanotuista asioista
Espanjan tribunaalien säilyneissä raporteissa suurin luokka on "lausunnot". Kyse ei ollut teologisista kiistoista vaan todistajien kuullen lausutuista kommenteista: että tavallinen haureus ei ollut syntiä, että helvettiä ei ollut olemassa tai pyhimyksistä heitetystä vitsistä korttipelin lomassa. Seuraavina listalla olivat moniavioisuus, ennustaminen ja onnenloitsut. Juttu saattoi alkaa naapurin ilmiannosta, jossa tämä muisteli vuosia vanhaa keskustelua.
Ilmiantaminen oli osa vuosittaista kalenteria. Kerran vuodessa kirkossa luettiin uskon edikti: luettelo merkeistä, joista salaisen luopion saattoi tunnistaa, sekä vaatimus ilmoittaa kaikista, jotka muisti. Hiljaisuudestakin tuli syyte.
Rangaistus ei juuri koskaan ollut rovio: useimmiten se oli julkinen uskonkieltäminen koko seurakunnan edessä, katumus ja harvemmin ruoskiminen, vankeus tai kaleerit. Pelkästään vuosina 1540-1700 tribunaalien käsiteltäväksi tuli noin 150 000 juttua, ja vain muutama prosentti päättyi teloitukseen; verisimmät vuosikymmenet olivat vuoden 1478 jälkeiset ensimmäiset 50 vuotta. Tuomio leimasi kuitenkin koko perheen: lapset ja lapsenlapset menettivät pääsyn julkisiin virkoihin.
- Rovio - harvinainen huippu
- Vankeus ja kaleerit
- Ruoskiminen ja häpeäkulkue
- Katumus ja julkinen uskonkieltäminen
Noitavainot ohittivat inkvisition enimmäkseen
Massamittaiset noituusoikeudenkäynnit eivät enimmäkseen olleet inkvisition työtä. Huippu osui 1500-luvun loppuun ja 1600-luvun alkuun, ja niistä vastasivat useimmiten Saksan alueiden, Sveitsin ja Ranskan maalliset tuomioistuimet, myös protestanttisilla alueilla. Siellä, missä asian käsitteli inkvisition tribunaali omine menettelytapoineen, syytetyllä naisella oli kummallista kyllä paremmat mahdollisuudet.
Noituusoikeudenkäyntien aalto Euroopassa: nousu, huippu noin vuonna 1600, lasku. Korkeus näyttää likimääräiset suhteet.
Espanjan tribunaali vetäytyi tästä pelistä varhain. Vuoden 1610 Logroñon oikeudenkäynnin jälkeen inkvisiittori Salazar kiersi kyliä, joissa lähes 2 000 ihmistä oli tunnustanut noituuden, eikä löytänyt ainuttakaan tarkistettavissa olevaa todistetta: lausunnot hajosivat heti, kun kysyttiin yksityiskohdista. Vuodesta 1614 lähtien tunnustuksia ilman ulkoisia todisteita ei enää hyväksytty. Aalto pysähtyi siellä, missä joku hidasti ja alkoi tarkistaa yksityiskohtia.
Hengitä sisään 4 - ulos 6: pysähdy ennen kuin uskot
Lue loppuun Miqo-sovelluksessa
Vielä 1 minuutti, ja lopussa tietovisa. Artikkeli löytyy kohdasta ”Synkkä historia → Inkvisitio”
Osoita koodia puhelimen kameralla, niin App Store tai Google Play avautuu.
Lähteet
- Syytteiden osuudet perustuvat Espanjan tribunaalien vuosien 1540-1700 raporttien yhteenvetoon (Contreras ja Henningsen), kokonaisarviot Kamenin mukaan, Euroopan noituus Levackin mukaan