Miksi Odysseus sitoi itsensä mastoon

Kylläinen sinä ei ymmärrä nälkäistä sinua, eikä levännyt sinä väsynyttä sinua. Psykologit kutsuvat tätä nykyisen ja tulevan minän väliseksi empatiakuiluksi: rauhallisena et pysty täysin kuvittelemaan, kuinka voimakkaasti myöhemmin alat haluta jotakin. Siksi maanantaina tehdyt lupaukset tuntuvat perjantaina jonkun toisen lupauksilta.

Tästä seuraa epämiellyttävä johtopäätös: tahdonvoimaan ei kannata luottaa. Sitä tarvitset juuri silloin, kun sitä on vähiten. Odysseus ei alkanut väitellä itsensä kanssa kallion luona, vaan teki väittelystä mahdotonta etukäteen.

Keino ei ole kadonnut mihinkään, vain masto on vaihtunut. Rahat siirtyvät säästöön palkkapäivänä eivätkä kuun lopussa. Kotona ei ole ruokia, joita voisit syödä keskiyöllä. Sovellus sulkee syötteen sen rajan jälkeen, jonka asetit itse aamulla.

Kaikki vaihtoehdot toimivat samalla tavalla: halun ja teon väliin asetetaan este, jonka poistaminen halun hetkellä on vaikeampaa kuin haluun antautumatta jättäminen. Esteen ei tarvitse olla suuri, muutama minuutti riittää: yleensä halun aalto menee ohi nopeammin kuin ehdit avata solmun.

Asialla on myös kääntöpuolensa, jonka myytti kuvaa rehellisemmin kuin tuottavuusneuvot. Odysseus huusi ja riuhtoi silti, ja köysiä kiristettiin tiukemmalle. Keino ei tee kiusauksesta miellyttävää, vaan estää sitä päättämästä puolestasi. Se on silti käytävä läpi.

Siksi nämä keinot toimivat parhaiten harvoin ja tarkasti kohdennettuina. Et voi sitoa itseäsi kymmenestä suunnasta kerralla: elämästä tulee silloin sellaista, että jokainen askel törmää omiin rajoituksiisi. Masto tarvitaan sinne, missä tiedät jo varmasti menettäväsi kontrollin.