Miksi vuorovesi liittyy Kuuhun

Vuorovedessä hämmentävintä on Kuun vastakkaisella puolella oleva toinen kohouma. Sen selittää se, että ratkaisevaa ei ole vetovoiman voimakkuus itsessään, vaan se, miten se vaihtelee Maan eri kohdissa.

Kuuta lähempänä oleva vesi vetäytyy voimakkaammin kuin planeetan keskusta ja liikkuu edelle. Keskusta vetää voimakkaammin kuin kauempana olevaa vettä, joten tämä vesi näyttää jäävän jälkeen. Näin vettä kertyy molemmille puolille, kun taas sivuilla sitä on vähemmän.

Koska Kuu ehtii vuorokauden aikana liikkua radallaan, kierrosta tulee hieman vuorokautta pidempi. Siksi nousuveden ajankohta siirtyy joka päivä noin 50 minuuttia, ja vuorovesitaulukot lasketaan erikseen jokaiselle satamalle.

Aurinkokin aiheuttaa vuorovettä, mutta sen vaikutus on noin puolet Kuun vaikutuksesta, vaikka Aurinko vetää Maata paljon voimakkaammin. Syynä on etäisyys: kaukana olevan Auringon aiheuttama vetovoiman ero lähi- ja kaukopuolen välillä on pienempi.

Kolmas ruutu osoittaa, ettei kyse ole vain Kuusta. Avomerellä vedenpinnan nousu on alle 1 metrin, kun taas valtavat lukemat syntyvät tietynmuotoisissa lahdissa, joissa aalto kiihtyy ja kasautuu kuin vesi keinuvassa vadissa.

Kun Aurinko ja Kuu asettuvat samalle linjalle, niiden vaikutukset yhdistyvät ja vuorovedet kasvavat. Kun ne ovat suorassa kulmassa toisiinsa nähden, vaikutukset kumoavat toisiaan ja vedenkorkeuksien ero pienenee. Siksi vuoroveden korkeus liittyy Kuun vaiheisiin.

Vuorovedet vaikuttavat myös maahan: Maan kuori nousee ja laskee kymmeniä senttimetrejä kahdesti vuorokaudessa. Et huomaa sitä, koska kaikki ympärilläsi nousee samanaikaisesti, mutta mittalaitteet havaitsevat sen.

Vaikutus toimii myös toiseen suuntaan. Vuorovesiaalto hidastaa hieman Maan pyörimistä, ja vuorokauden pituus kasvaa noin 0,002 sekuntia vuosisadassa. Kuu etääntyy samalla hitaasti, ja tätä mitataan sen pinnalle jätettyjen heijastimien avulla.