Pyramidin rakenne
Valtavaa aluetta on mahdotonta hallita suoraan muutaman tuhannen virkamiehen voimin. Siksi tarvitaan välikäsiä: ihmisiä, jotka keräävät verot, värväävät sotilaat ja vastaavat järjestyksestä paikallisesti.
- Metropoli: pieni hallinto
- Välittäjäryhmä: virat, koulut, etuoikeudet
- Muut: verot ja työ ilman pääsyä huipulle
Sen jälkeen mekanismi toimii omalla painollaan. Välittäjä pitää kiinni asemastaan, koska vallan menettäminen tarkoittaa kaiken menettämistä; muut näkevät sortajana välittäjän, koska juuri hän tulee keräämään verot ja seisoo heidän ja päätöksentekijöiden välissä.
Ratkaiseva askel on vahvistaa ero kirjallisesti. Niin kauan kuin ryhmään kuuluminen on muuttuvaa, jako pysyy häilyvänä. Kun se kirjataan asiakirjaan, väestönlaskentaan tai erilliseen vaaliluetteloon, rajasta tulee selvärajainen ja periytyvä.
Miltä se näytti
- Erilliset vaaliluettelotBrittiläisessä Intiassa otettiin 1900-luvun alussa käyttöön uskonnon perusteella erilliset vaaliluettelot: ihmiset saattoivat nyt äänestää vain oman ryhmänsä jäseniä.
- Merkintä asiakirjassaMandaattihallinnon alaisessa Ruandassa ryhmään kuuluminen kirjattiin henkilötodistuksiin, mikä teki aiemmin muuttuvasta jaosta elinikäisen ja periytyvän.
- Värväys armeijaanSiirtomaaviranomaiset värväsivät sotilaita pääasiassa tietyistä kansoista, julistivat ne "sotaisiksi" ja sijoittivat niitä varuskunniksi muiden keskuuteen.
Kaikkia tapauksia yhdistää yksi asia: erot olivat olemassa jo aiemmin, mutta ne eivät olleet jyrkkiä. Hallintokoneisto muutti ne eri oikeudet omaaviksi kategorioiksi ja teki niistä näin todellisia.
Raskain vaihe alkoi metropolien vetäydyttyä. Valtio päätyi sen ryhmän käsiin, jota oli vuosikymmeniä pidetty joko huipulla tai päinvastoin pohjalla, ja valtakamppailusta tuli heti kamppailu siitä, kuka kuuluu joukkoon.
Keino jäi elämään siirtomaiden jälkeenkin. Täsmälleen sama kaava toimii kaikkialla, missä on hyödyllistä saada yhteisen ongelman kanssa elävät ihmiset syyttämään toisiaan: naapuriosastoa, muualta muuttaneita tai naapurikoulukuntaa, kunhan syyllisiksi ei nimetä niitä, jotka päättävät jaosta.
Mikä on hajota ja hallitse -keinon ydin?
Mikä teki jaosta erityisen kestävän?
Lähteet
- Kolonialismin historioitsijat kuvaavat hallinnon tukeutumista nimettyyn välittäjäryhmään sekä etnisten ja uskonnollisten kategorioiden kirjaamista väestönlaskennoissa ja asiakirjoissa tyypillisiksi hallintokäytännöiksi. Uskonnon perusteella erilliset vaaliluettelot otettiin Brittiläisessä Intiassa käyttöön vuonna 1909, ja ryhmään kuulumisen kirjaaminen mandaattihallinnon alaisen Ruandan henkilötodistuksiin ajoittuu 1930-luvulle. Tällaisten käytäntöjen yhteyttä myöhempiin konflikteihin käsitellään tutkimuskirjallisuudessa
Seuraavaksi sarjassa ”Siirtomaat”
2 artikkelia kokonaan sivustolla, vielä 2 sovelluksessa
