Mitkä kuuluisat asiat keksittiin vahingossa

Elokuussa 1928 Alexander Fleming lähti lomalle lontoolaisesta laboratoriostaan ja jätti pöydälle pinon stafylokokkiviljelmiä sisältäviä maljoja. Palattuaan syyskuun alussa hän näki yhdessä homekasvuston ja sen ympärillä kirkkaan renkaan: bakteerit eivät olleet kasvaneet siinä. Tästä havainnosta sai myöhemmin alkunsa penisilliini.

Tässä osui yhteen useampi sattuma. Homeitiö kulkeutui todennäköisesti alakerran laboratoriosta, jossa työskenneltiin sienten kanssa. Maljaa ei siirretty lämpökaappiin, vaan se jätettiin huoneenlämpöön. Ja Lontoon sää viileni noina viikkoina ensin ja lämpeni sitten uudelleen.

Juuri tämä järjestys ratkaisi asian. Bakteriologi Ronald Hare yritti 1960-luvulla toistaa havainnon ja huomasi, ettei se toistu lämpimässä: stafylokokki ehtii vallata koko maljan ennen kuin home alkaa haitata sitä. Viileät päivät antoivat homeelle etumatkaa, ja lämpeneminen tuli vasta myöhemmin.

Fleming kuvasi havainnon vuonna 1929, ja sitten lähes kymmeneen vuoteen ei tapahtunut juuri mitään. Lääkkeen kehitti toinen ryhmä Oxfordissa: siellä opittiin eristämään ja puhdistamaan aine 1940-luvun alussa, ja massatuotanto käynnistyi sodan loppuun mennessä. Pilaantuneen maljan ja lääkeampullin välissä oli noin 15 vuotta muiden tekemää työtä.

Sattuma on kaikissa kolmessa tarinassa muodoltaan samanlainen: tulos ei ollut suunnitellun kaltainen. Ero on siinä, mitä ihminen teki seuraavaksi. Home petrimaljoilla on tavallista, ja niitä heitetään joka päivä pois; liian heikkoa liimaa valmistuu säännöllisesti. Näiden tarinoiden yksityiskohdat tunnetaan pääasiassa yritysten omista kertomuksista. Tätä Pasteur tarkoitti jo vuonna 1854: sattuma suosii valmistautunutta mieltä, ihmistä, jolla on jo mielessään kysymys, johon outous vastaa.