Kolme syytä kieltää kangas
Ensimmäinen syy oli taloudellinen. Silkkiä tuotiin kaukaa, ja siitä maksettiin jalometallilla, joten vallanpitäjät näkivät siinä varallisuuden valumista ulos maasta. Käytön kieltäminen rajoitti kysyntää, mutta kielto puettiin moraaliseen muotoon.
Toinen syy liittyi säätyihin. Kun kauppiaat rikastuivat niin, että pystyivät pukeutumaan aateliston tavoin, ulkoiset aseman merkit lakkasivat toimimasta. Laki palautti eron pakolla: oikeudesta käyttää tiettyjä kankaita ja värejä tuli syntyperän, ei varallisuuden, tarjoama etuoikeus.
- Muinainen RoomaSenaatti keskusteli miesten silkin käyttökiellosta: kangasta pidettiin miehiä pehmentävänä, ja siihen käytetyt varat olivat valtionkassalle tuhoisat.
- Keskiajan EurooppaKaupunkien säädöksissä määriteltiin tarkasti, kuka sai käyttää mitäkin kankaita, turkiksia ja värejä. Rikkojille määrättiin sakkoja, ja vaatteet saatettiin takavarikoida.
- Edo-kauden JapaniVarakkaiden kauppiaiden edellytettiin pukeutuvan vaatimattomasti, jotta he eivät näyttäisi soturiluokkaa ylempiarvoisilta. Vastaukseksi he alkoivat käyttää silkkiä vuorikankaana.
Viimeinen esimerkki osoittaa, miten yleensä kävi. Kielto kohdistui näkyvään, joten ylellisyys siirtyi sisäpuolelle: ulkoa pelkistetystä asusta, jonka vuori oli kallista kangasta, tuli oma tyylinsä. Rajoitus ei poistanut halua, vaan muutti sen muotoa.
Tällaiset lait toimivat tuskin koskaan. Niitä täytyi säätää uudelleen yhä uudelleen - varmin merkki siitä, että niitä rikottiin.
Kolmas syy
Yksi syy oli myös oman tuotannon suojeleminen. Siellä, missä omaa kudontaa kehitettiin, tuontia rajoitettiin paikallisten työpajojen tukemiseksi. Lain sanamuoto pysyi moraalisena, mutta taloudellinen tarkoitus kääntyi päinvastaiseksi: menojen hillitsemisen sijaan tuettiin kotimaisia tuottajia.
Tällaiset lait katosivat kankaiden halventuessa. Kun silkki ei enää ollut harvinaista ja tehdastuotanto teki hienoista vaatteista kohtuuhintaisia, yhteiskunnallisia rajoja ei enää voinut valvoa vaatetuksen avulla, ja asema alkoi ilmetä muissa asioissa.
Myös se on kiinnostavaa, miten lakeja kierrettiin. Kiellettyä kangasta käytettiin vuoriin, koristeisiin ja alimpiin kerroksiin, ja niiden päälle puettiin sallittua kangasta. Saumat oli tarkistettava kirjaimellisesti, ja vähitellen valvonta hiipui kieltojen mukana.
Mikä muu kuin moraali vaikutti silkin käyttökieltoihin?
Mitä tällaisten lakien toistuva uudelleen säätäminen osoittaa?
Lähteet
- Ylellisyyslakeja tunnetaan muinaisesta Roomasta, keskiajan eurooppalaisista kaupungeista ja Edo-kauden Japanista. Niiden toistuva uudelleen säätäminen on merkki siitä, että niitä oli vaikea panna täytäntöön
Seuraavaksi sarjassa ”Menneisyyden muoti”
3 artikkelia kokonaan sivustolla, vielä 3 sovelluksessa
