Miksi toistat vanhempiesi mallia

Lähes mikään sinulle ennen 3-4 vuoden ikää tapahtunut ei ole tallentunut yksittäisinä muistoina: aivojen järjestelmä, joka jäsentää muistot sanoja ja päivämääriä sisältäväksi tarinaksi, kypsyy myöhemmin. Toinen järjestelmä toimii kuitenkin lähes alusta asti - se ei muista tapahtumia vaan toimintojen järjestyksen. Se ylläpitää myös pyörällä ajoa, näppäimistön käyttöä ja kotimatkan muistamista.

Siihen on tallentunut vanhemmiltasi opittu: millä äänensävyllä riita alkaa, kuinka kauan hiljaisuus kestää sen jälkeen, millainen ilme ihmisellä on sekuntia ennen huutoa ja mitä tehdään, kun pelottaa. Ei sääntönä, jonka voisi kiistää - vaan liikkeenä, joka vain tapahtuu.

Siksi toistuminen tuntuu niin oudolta. Et muista, että äitisi teki niin - kuulet hänen lauseensa jo omalla äänelläsi sanottuna. Ärsykkeen ja reaktion väliin ei mahdu ajatusta: kehosi ehtii ensin. Se kuuluu voimakkaimmin, kun olet väsynyt, univajeessa tai peloissasi: kuormituksessa harjoitelluin sujuu helpoimmin.

1980-luvun lopulla psykologit kehittivät tutkimusasetelman: noin sataa naista haastateltiin perusteellisesti heidän omasta lapsuudestaan raskauden aikana, ja vuotta myöhemmin katsottiin, miten 1-vuotias lapsi käyttäytyi heidän kanssaan. Ennuste piti paikkansa noin 3 tapauksessa 4:stä. Myöhemmin tulos laskettiin 18 otoksesta kerralla - osumien osuus pysyi samana.

Yllättävintä oli, ettei ennustanut lapsuuden vaikeus. Vaikean menneisyyden kokeneiden naisten lapset olivat yhtä usein rauhallisia ja turvallisesti kiintyneitä, jos äiti pystyi kertomaan menneisyydestään johdonmukaisesti: yksityiskohtineen, kivun tunnustaen, silottelematta ja vaipumatta katkeruuteen kesken lauseen. Katkonainen tai siloteltu kertomus ennusti toistumista.

Tutkijat itsekin myöntävät selityksessä olevan aukon: ulospäin näkyvä asia - se, kuinka herkästi äiti reagoi itkuun - kattaa yhteydestä vain osan. Loppu perustuu johonkin, mitä ei toistaiseksi ole onnistuttu kunnolla mittaamaan.

Siksi ”välittyy” ei tässä tarkoita ”ennalta määrättyä”. Kyse on siirtyneestä todennäköisyydestä: malli tekee yhdestä reaktiosta nopeimman, muttei ainoaa mahdollista.