Miksi ajatukset itsestäsi kuulostavat sinulle osoitetuilta
Tarkkaile, miten ajattelet itsestäsi huonona päivänä. ”Mitä sinä oikein teet”, ”ryhdistäydy”, ”taas kaikki sinne päin”. Ajatus itsestäsi on jostain syystä osoitettu sinulle sinä-muodossa - aivan kuin päässäsi olisi joku toinen kommentoimassa. Kuvausta ei muotoilla näin. Näin muotoillaan puhuttelu.
Psykologi Lev Vygotski kuvasi, mistä tämä muoto tulee. 3-5-vuotias lapsi kommentoi ääneen tekemistään: ”Noin, nyt punainen, varovasti, älä läikytä.” Sanat eivät usein ole hänen omiaan - ne ovat aikuisen muotoiluja ja intonaatiota, joita lapsi soveltaa itseensä. Kouluiän lähestyessä ääneen puhuttu puhe muuttuu useammin mutinaksi ja kuiskaukseksi, sitten äänettömäksi, vaikka monilla lapsilla sitä kuulee vielä alakoulussakin. Molemmat roolit jäävät: se, joka käskee, ja se, joka tottelee. Ne ovat vain nyt samassa päässä.
Itselleen ääneen puhuminen tekemisen aikana ei ole häiriö vaan normaalia leikki-iässä: tutkijat havaitsevat sitä lähes jokaisella lapsella
Siksi sisäinen puhe on niin lyhyttä ja käskevää. Se ei pohdiskele, vaan käskee - koska se on kasvanut käskyistä.
Miten lause muuttuu säännöksi
Lapsi ei tallenna koko tilannetta. Hän tekee siitä päätelmän itsestään: jos minulle puhutaan näin, minussa täytyy olla jotain vialla. Yksittäinen tapaus - jono kaupassa, muiden katseet, väsynyt äiti - tiivistyy yleiseksi säännöksi.
Sen jälkeen sääntö elää ilman alkuperäistä tilannetta. Siksi aikuisena muistat useammin tunteen kuin tapahtuman, josta se syntyi. ”Älä kuvittele” jättää uskomuksen, ettei omiin tuntemuksiin voi luottaa vaan ne pitää ensin tarkistaa muilta. ”Mitä ihmiset ajattelevat” jättää ajatuksen, että olet koko ajan näkyvillä ja kasvot on pidettävä peruslukemilla missä tahansa tilassa. ”Olisit voinut tehdä paremmin” jättää ajatuksen, ettei tehty työ kelpaa ja rima on aina hieman korkeammalla kuin missä olet.
Valmis sääntö nousee esiin silloin, kun ei ole aikaa pohtia: väsyneenä, kiireessä, toisen arvostellessa. Toinen tyypillinen hetki on se, kun sanot itse jotain lapselle ja kuulet äänessäsi toisen ihmisen intonaation. On silti hyvä tarkentaa: tieto siitä, että tietystä lapsuudessa kuullusta lauseesta tulee aikuisen sisäinen kriitikko, perustuu pääasiassa terapiassa kerrottuihin kokemuksiin, eikä yhteyden tarkkaa vahvuutta tiedetä. Puheen siirtyminen ulkoa sisälle taas näkyy suoraan lapsia havainnoitaessa.
Lue loppuun Miqo-sovelluksessa
Vielä 1 minuutti, ja lopussa tietovisa. Artikkeli löytyy kohdasta ”Psykologia → Lapsuus”
Osoita koodia puhelimen kameralla, niin App Store tai Google Play avautuu.
Lähteet
- Ajatus siitä, että sisäinen puhe kasvaa ulkoisesta puheesta: L. S. Vygotski, ”Ajattelu ja kieli”, 1934. Laura Berk havainnoi järjestelmällisesti lasten ääneen puhetta tehtävien aikana 1980-90-luvuilla