Miksi astronautit näkevät välähdyksiä silmissään

Näköjärjestelmä toimii niin, että verkkokalvon tai näköaistiradan mikä tahansa aktivoituminen tulkitaan valoksi. Hiukkasen ei tarvitse hohtaa: riittää, että se osuu matkallaan soluihin.

Myös muita mekanismeja voi olla. Silmän läpinäkyvissä kudoksissa nopeasti liikkuva hiukkanen voi synnyttää heikon hohteen tai aktivoida hermosoluja suoraan. Eri reittien osuuksia ei ole vielä pystytty täysin erottamaan toisistaan.

Kuulennoilla olleet miehistöt kertoivat tästä ensimmäisinä: hiljaisuudessa, silmät suljettuina, he huomasivat pisteitä, juovia ja pilvenomaisia hahmoja. Ilmiö osoittautui niin toistuvaksi, että sen tutkimiseksi tehtiin erillisiä kokeita.

Kiertoradalla tehtiin kokeita kypärään kiinnitetyllä ilmaisimella: osallistuja painoi nappia nähtyään välähdyksen, ja laitteet rekisteröivät, kulkiko hiukkanen sillä hetkellä hänen päänsä läpi. Vastaavuuksia löytyi.

Välähdyksiä esiintyy selvästi useammin tietyissä kohdissa kiertorataa, joissa Maan magneettikentän suoja on heikompi, sekä auringon aktiivisuuden aikana. Tämä on jälleen yksi peruste sille, että syynä on juuri säteily.

Ilmiö itsessään on vaaraton ja loppuu paluun jälkeen. Huolestuttavampaa on se, että samat hiukkaset kulkevat myös muiden kudosten läpi ja että kokonaisannos on yksi pitkien avaruuslentojen tärkeimmistä ratkaisemattomista ongelmista.