Kirurgi, joka laski päiviä
Jos olet joskus aloittanut juoksemisen tai päiväkirjan pitämisen, sinulle on varmasti luvattu: jaksa kolme viikkoa, niin sen jälkeen kaikki sujuu itsestään. Kolme viikkoa on 21 päivää, ja luku kuulostaa siltä kuin joku olisi laskenut sen tarkoituksella.
Joku laskikin, mutta ei tätä varten. Vuonna 1960 yhdysvaltalainen plastiikkakirurgi Maxwell Maltz julkaisi kirjan "Psyko-kibernetiikka". Hän kertoi siinä vastaanotollaan tekemästään havainnosta: potilas tarvitsee "vähintään noin 21 päivää" tottuakseen peilissä näkyviin uusiin kasvoihin. Suunnilleen saman ajan hän mainitsi myös amputaation jälkeiseen haamuraajaan tottumiseen.
Maltz kirjoitti muuttuneeseen kehoon sopeutumisesta, ei siitä, miten uusi toiminta vakiintuu. Ja hän kirjoitti "vähintään noin". Kirjaa referoitiin vuosikymmenten ajan valmennuksissa, artikkeleissa ja seminaareissa. Matkan varrella varaus unohtui, aihe vaihtui, ja jäljelle jäi paljas väite: "21 päivää, ja tapa on valmis".
Mikä tahansa tapa muodostuu 21 päivässä, se on todistettu.
Luku on peräisin kirurgin vuonna 1960 ilmestyneestä kirjasta, joka käsitteli omaan ulkonäköön tottumista leikkauksen jälkeen. Kyse oli lääkärin havainnosta, ei tapoja koskevasta kokeesta.
Mitä tapahtui, kun tapoja mitattiin
University College Londonin vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa 96 ihmistä valitsi yhden yksinkertaisen toiminnan, kuten lasillisen vettä lounaalla tai kävelyn päivällisen jälkeen, ja toisti sitä joka päivä samassa tilanteessa. Joka ilta he arvioivat, kuinka automaattiselta toiminta tuntui: ilman harkintaa, kuin itsestään.
Useimpien käyrä näytti samankaltaiselta: alussa nopea nousu, sitten yhä loivempi kohoaminen ja lopulta tasanne. Mediaani oli 66 päivää. Mediaania kiinnostavampi oli kuitenkin vaihteluväli: nopein osallistuja saavutti tasanteen 18. päivänä, kun taas mallin mukaan hitaimmalla siihen kului noin 254 päivää.
Myös toiminnan tyyppi vaikutti: vesilasillisen juomisesta tuli tapa nopeammin kuin kyykkyjen kaltaisesta harjoituksesta. Yhden päivän väliin jättäminen ei myöskään rikkonut käyrää huomattavasti, toisin kuin "älä katkaise ketjua" -sääntö väittää.
Kysymykseen "kuinka monessa päivässä?" ei siis ole yhtä vastausta. Sinun aamuisesta venyttelystäsi voi tulla automaattista kuukaudessa, kun taas puhelimen siirtäminen syrjään ennen nukkumaanmenoa voi viedä puoli vuotta.
66 päivää on suuntaa antava luku yhdestä pienestä tutkimuksesta, jossa osallistujat arvioivat itse toimintansa automaattisuutta. Suunta on luotettava: viikkoja ja kuukausia, ei kolmea viikkoa. Täsmällistä lukua ei ole.
Siksi 21 päivää ei ole vaarallinen itsessään, vaan määräaikana. 22. päivänä on helppo ajatella, että sinussa on jotain vialla, vaikka olet vain normaalin vaihteluvälin keskellä.
Miksi kolmen viikon määräaika ei sovi tavan vakiintumisen rajaksi?
Mikä auttaa tapaa vakiintumaan ilman ylimääräistä painetta?
Lähteet
- Maxwell Maltz, "Psyko-kibernetiikka", 1960. Lally ym., "Miten tavat muodostuvat: tapojen muodostumisen mallintaminen tosielämässä", European Journal of Social Psychology, 2010
Seuraavaksi sarjassa ”Tottumukset”
3 artikkelia kokonaan sivustolla, vielä 4 sovelluksessa
