Koe, jossa ruoka pilattiin tahallaan
Psykologit David Neal ja Wendy Wood päättivät testata asian. Noin sadalle katsojalle annettiin ennen näytöstä ämpärillinen popcornia. Joillekin annettiin tuoretta, toisille viikkoa aiemmin valmistettua: vettynyttä, sitkeää ja suoraan sanoen pahaa. Kukaan ei teeskennellyt sen olevan hyvää: poistuessaan ihmiset antoivat sille rehellisesti huonot arviot.
Sitten alkoi kiinnostava osuus. Ne, jotka söivät harvoin popcornia elokuvissa, pysähtyivät huonon maun takia: he söivät selvästi vähemmän kuin naapurinsa, joilla oli ämpärissään tuoretta popcornia. Mutta katsojilla, joilla oli vahva tapa, eroa ei juuri ollut. He söivät kuivahtanutta popcornia aivan samalla tavalla kuin tavallista.
Viikko vanhaa popcornia. Ne, joilla oli tapana ostaa sitä elokuvissa, eivät juuri hidastaneet: maku ei vaikuttanut päätökseen.
Sama kuivahtanut popcorn ja samat elokuvissa kävijät, mutta näytöksen sijaan videoita pöydän ääressä. Siellä he söivät sitä selvästi vähemmän: tapa ei siirtynyt ämpärin mukana.
Tavan käynnistää ympäristö, ei maku
Tapa on yhteys "vihje → toiminta", jossa tavoite ei enää vaikuta. Pimeys, tuoli, elokuvaa edeltävät mainokset, ämpäri sylissä: tämä kokonaisuus oli monta kertaa päättynyt siihen, että käsi kurottautui popcornille. Kun toistoja on tarpeeksi, vihje alkaa käynnistää liikkeen suoraan ja ohittaa kysymyksen "haluanko edes syödä tätä?" Maku tarkistetaan jälkikäteen, jos sitä tarkistetaan lainkaan.
Siksi kuivahtaneisuus ei toiminut pysäytyssignaalina. Se oli argumentti keskustelussa, jota ei koskaan käyty.
Samassa koesarjassa katsojia pyydettiin syömään toisella kädellä kuin tavallisesti. Se kuulostaa hölmöltä, mutta rikkoo opitun liikkeen, ja vahvan tavan omaavat söivät heti vähemmän pahaa popcornia. Ei siksi, että he olisivat muuttuneet pidättyväisemmiksi, vaan koska toiminta lakkasi olemasta automaattista ja maku pääsi viimein vaikuttamaan. Kyse on useista kokeista, joissa tarkasteltiin yhtä tiettyä tapaa, joten tätä keinoa ei kannata soveltaa kaikkeen, mutta mekanismi näkyy niissä hyvin selvästi.
Tauko ennen toista kourallista
Yksi hidas sisään- ja uloshengitys ennen kuin kurotat taas pussiin toimii samalla periaatteella kuin hankalan käden käyttäminen. Kyse ei ole tahdonvoimasta: tauko vain katkaisee "vihje → liike" -ketjun ja jättää raon, johon makua koskeva kysymys ehtii pujahtaa.
- Huomaa ruoan sijaan hetki: missä istut, mitä on päällä, mitä sinulla on käsissäsi
- Kysy itseltäsi ennen toista kourallista: maistuuko tämä hyvältä vai meneekö tämä vain vanhasta tottumuksesta
- Tee liikkeestä hankala: käytä toista kättä, lautasta pussin sijaan, pidä ämpäri pois sylistä
- Vaihda ympäristöä, älä päätäsi: vihjettä on helpompi hallita kuin itseäsi
Lue loppuun Miqo-sovelluksessa
Vielä 1 minuutti, ja lopussa tietovisa. Artikkeli löytyy kohdasta ”Psykologia → Tottumukset”
Osoita koodia puhelimen kameralla, niin App Store tai Google Play avautuu.
Lähteet
- D. T. Neal, W. Wood, M. Wu, D. Kurlander, "Menneisyyden veto: Milloin tavat jatkuvat motiivien vastaisuudesta huolimatta?", Personality and Social Psychology Bulletin, 2011