FI
LataaLataa
Miqon toimitus · 1 lähde

Miksi orjuutettujen kysyntä ei loppunut

Tavallinen tuote kyllästää markkinat ennemmin tai myöhemmin: se ostetaan, eikä sitä enää tarvita. Plantaasit toimivat toisin. Karibian sokerisaarilla ja Brasiliassa ihmiset kuolivat nopeammin kuin syntyivät: työ oli uuvuttavaa, sairaudet vieraita ja kuljetettavat olivat pääasiassa nuoria miehiä. Työvoiman määrä ei palautunut itsestään, vaan poistuma korvattiin uusilla ostoilla, eikä kysyntä loppunut koskaan.

Jos ajattelit orjakauppaa ennen kaikkea Yhdysvaltojen puuvillaa tuottavana etelänä, se on vain pieni osa kokonaisuutta. Noin 12,5 miljoonaa ihmistä lastattiin laivoihin, ja Amerikkaan pääsi noin 10,7 miljoonaa. Valtaosa ei päätynyt puuvillaplantaaseille vaan Karibian ja Brasilian sokeri- ja kahviplantaaseille.

Minne Atlantin yli kuljetetut päätyivät

Karibian saaret ja Espanjan Amerikka50%
Brasilia46%
Pohjois-Amerikka4%

Kyse ei ollut vain omistajien julmuudesta vaan myös väestökehityksestä. Siellä, missä väestö alkoi ajan mittaan kasvaa itsestään, tuontia ei enää tarvittu. Siellä, missä se ei kasvanut, laivoja tarvittiin yhä uudelleen, täsmälleen niin kauan kuin plantaasit toimivat.

Voitot jakautuivat kolmelle mantereelle

Kauppaa eivät käyneet vain kapteenit. Vaihdossa käytetyt kankaat, metallitavarat ja aseet valmistettiin tavallisissa eurooppalaisissa työpajoissa. Paikalliset afrikkalaiset valtiot ja välittäjät toimittivat vangitut ihmiset rannikolle: eurooppalaiset menivät harvoin syvälle mantereelle, eivätkä he suorittaneet vangitsemista tai kuljetusta rannikolle. Paluulastina kuljetettu sokeri, kahvi ja tupakka taas pitivät yllä satamia, telakoita ja vakuutusalaa.

Noin kahdeksan kymmenestä kuljetetusta nousi laivaan vasta vuoden 1700 jälkeen

Kone ei siis hyytynyt loppua kohti: sen vilkkaimmat vuosikymmenet osuivat 1700-luvun lopulle, vain muutama vuosi ennen Britannian vuoden 1807 kieltoa. Ala oli laillinen, sopimuksineen, vakuutuksineen ja tuomioistuimineen, ja siitä yksin lähteminen olisi tarkoittanut oman osuuden luovuttamista kilpailijalle.

Usein sanotaan, että orjakauppa kuihtui itsestään. Todisteet viittaavat pikemminkin päinvastaiseen: kiellon aikaan kauppa tuotti edelleen voittoa, ja sen lopettaminen maksoi Britannialle kalliisti. Laivasto pysäytti Afrikan rannikon edustalla muiden maiden laivoja vielä vuosikymmenten ajan. Keskustelu on jatkunut 1940-luvulta lähtien eikä ole vieläkään ratkennut, mutta tällä hetkellä paino on niiden näkemyksellä, joiden mukaan lakkauttaminen oli poliittinen päätös eikä tappioiden seuraus.

"Orjakauppa päättyi, koska se lakkasi tuottamasta" - heikot todisteet

Lue loppuun Miqo-sovelluksessa

Vielä 1 minuutti, ja lopussa tietovisa. Artikkeli löytyy kohdasta ”Synkkä historia → Orjakauppa”

QR-koodi Miqo-sovelluksen lataamiseen

Osoita koodia puhelimen kameralla, niin App Store tai Google Play avautuu.

Lähteet

  1. Arviot matkojen ja ihmisten määrästä: Slave Voyages -tietokanta (Trans-Atlantic Slave Trade Database). Keskustelu lakkauttamisen syistä: Eric Williams, "Kapitalismi ja orjuus" (1944), ja Seymour Drescher, "Econocide" (1977)