Liittyminen pilkkoutuu pieniksi ”kyllä”-sanomisiksi
Kukaan ei päätä liittyä lahkoon. Sen sijaan suostutaan tulemaan maksuttomalle kurssille, jäämään päivälliselle, lähtemään viikonlopuksi uusien tuttujen kanssa, jotka ovat jostain syystä juuri sinusta erityisen innoissaan. Opista ei ehkä puhuta ensimmäisinä viikkoina lainkaan: ensin tarjotaan huomiota ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, selitys maailmasta tulee myöhemmin.
Seuraavaksi jokainen askel on hieman edellistä suurempi ja näyttää yksinään loogiselta: antaa lauantait ryhmälle, ottaa vastuutehtävän, muuttaa lähemmäs, tavata vanhoja ystäviä harvemmin - eivät he kuitenkaan ymmärrä. Psykologit kutsuvat tätä johdonmukaisuuden periaatteeksi: otettuaan pienen askeleen ihminen selittää sen itselleen omaksi valinnakseen, ja seuraava tuntuu helpommalta. Tässä ketjussa ei yksinkertaisesti ole hetkeä, jolloin ”liityin”.
- Kurssi
- Päivällinen
- Vastuutehtävä
- Muutto
Vuoden tai parin jälkeen ketju on tehnyt tehtävänsä: lähes kaikki läheiset ihmiset ovat ryhmässä, ryhmä määrää päivärytmin, ja joskus myös työ ja asunto ovat ryhmän kautta.
Lähteminen vaatii yhden ”ei”-vastauksen - ja koko hinnan kerralla
Lähteminen tarkoittaa, että menetät yhdessä päivässä ystäväpiirin, arjen rytmin, roolin ja vastauksen siihen, mitä varten kaikki tämä oli. Liittyminen oli jaettu kuukausille ja pilkottu kymmeniin harmittomiin suostumuksiin. Lähtemisen hinta lankeaa maksettavaksi kerralla.
Lisäksi mukana on kaksi muuta kerrosta. Joissakin ryhmissä lähtijää pidetään petturina: entiset ystävät lakkaavat puhumasta hänelle, joskus myös sukulaiset - joten lähtemisen hintaan kuuluu myös perhe. Ja mitä enemmän vuosia on käyttänyt, sitä vaikeampaa on myöntää, että ne menivät hukkaan. Epäilyllekin on valmiina selitys: ”koetus”, ”ylpeys”, ”sinuun vaikutetaan ulkopuolelta”. Psykiatri Robert Lifton kuvasi tällaisia muotoiluja sanoiksi, jotka katkaisevat ajattelun sen sijaan, että veisivät sitä eteenpäin.
Lähtemisen jälkeen olo ei helpotu heti
Ovi ei silti ole lukossa. Sosiologi Eileen Barker, joka tutki yhtä uutta uskonnollista liikettä 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa, havaitsi, että valtaosa siihen liittyneistä lähti itse ensimmäisen vuoden tai kahden kuluessa - ilman pelastajia ja sieppauksia. Vapautukselta se tuntuu kuitenkin harvoin: ryhmän mukana katoavat arjen rytmi, ystäväpiiri ja selkeä maailmankuva, ja niiden tilalle jää hetkeksi tyhjiö.
Useimmiten heti lähtemisen jälkeen ei tule helpotus vaan lamaannus: päätös on tehty, mutta uutta elämää ei ole vielä rakennettu vanhan tilalle.
Lue loppuun Miqo-sovelluksessa
Vielä 1 minuutti, ja lopussa tietovisa. Artikkeli löytyy kohdasta ”Rikollisuus → Sektit ja kultit”
Osoita koodia puhelimen kameralla, niin App Store tai Google Play avautuu.
Lähteet
- Robert Lifton, ”Ajatusuudistus ja totalismin psykologia” (1961) - ajattelun sulkevasta kielestä
- Eileen Barker, ”Kuinka moonilaiseksi tullaan” (1984) - siitä, kuinka moni lähti itse
- johdonmukaisuuden periaatetta käsittelee Robert Cialdini