Miksi ihmiset pitävät sinusta enemmän kuin luulet

Kun arvioit itseäsi, nojaat sisäiseen ajatusten virtaan: kiusalliseen taukoon, tyhmään vitsiin tai siihen, että unohdit kysyä jotakin. Keskustelukumppanisi ei nähnyt sitä. Hän näki ihmisen, joka hymyili ja piti keskustelua yllä, ja arvioi juuri sitä.

Lisäksi tarkkaavaisuus toimii valikoivasti. Puolen tunnin keskustelusta mieleen eivät jää kokonaisvaikutelma vaan muutama epäonnistunut hetki. Ne erottuvat, koska ne osuivat arkaan paikkaan. Niiden perusteella muodostuu kokonaisarvio, vaikka ne muodostavat keskustelusta vain mitättömän pienen osan.

Tätä on tutkittu suoraan: toisilleen tuntemattomat ihmiset pantiin keskustelemaan, ja sen jälkeen kummaltakin kysyttiin, kuinka paljon hän piti keskustelukumppanistaan ja kuinka paljon hänen mielestään keskustelukumppani piti hänestä. Lähes kaikilla jälkimmäinen arvio oli ensimmäistä matalampi.

Palautetta saa tuskin koskaan. Kukaan ei sano ääneen, että hänellä oli mukavaa, ja kohteliaisuus näyttää samanlaiselta sekä silloin, kun toinen on kiinnostunut, että silloin, kun ei ole. Arvaustaan ei voi tarkistaa, joten se jää mieleen korjaamattomana.

Tutkimuksissa huomattiin myös kiinnostava asia: ero säilyi kuukausien ajan ihmisillä, jotka jatkoivat yhteydenpitoa. Kyse ei siis ole ensitapaamisen hetkellisestä jännityksestä vaan pysyvästä arviointivirheestä, joka kestää pitkään.

Tällä on myös käytännön seuraus. Ihminen, joka on varma siitä, ettei toinen pitänyt hänestä, kirjoittaa harvemmin ensin ja ehdottaa harvemmin uutta tapaamista. Suhteet eivät jää syntymättä vaikutelman vuoksi vaan siksi, että siitä tehdään virheellinen päätelmä.