Näin koe oli järjestetty
Vuonna 1961 Yaleen etsittiin sanomalehti-ilmoituksella vapaaehtoisia "muistitutkimukseen". Osallistujat olivat tavallisia ihmisiä: myyjiä, insinöörejä ja työntekijöitä. Jokainen sai opettajan roolin. Hän luki sanapareja ja antoi oppilaalle virheistä sähköiskun, jonka jännitettä nostettiin joka kerta.
Kytkimiä oli 30: 15 voltista 450 volttiin. Viimeisten alla luki "Vaara: voimakas sähköisku", ja aivan viimeisten alla oli vain kolme ristiä.
Oppilas oli näyttelijä ja sähköiskut olivat teeskentelyä, mutta opettaja ei tiennyt sitä. Hän kuuli seinän takaa ensin vastalauseita, sitten pyyntöjä lopettaa ja lopulta huutoja sairaasta sydämestä. 330 voltin jälkeen seurasi hiljaisuus.
26 osallistujaa 40:stä päätyi viimeiseen kytkimeen - lähes 7 kymmenestä
Neljä lausetta, jotka ratkaisivat kaiken
Kokeen johtaja ei uhkaillut, suostutellut eikä luvannut mitään. Hänellä oli 4 repliikkiä, jotka hän esitti aina tiukasti samassa järjestyksessä, kun opettaja yritti lopettaa.
Jatkakaa, olkaa hyvä. tasaisella äänellä, painostamatta
Koe edellyttää jatkamista. vastuu siirtyy menettelylle
Jatkaminen on ehdottoman välttämätöntä. kieltäytyminen alkaa näyttää yhteisen asian häiritsemiseltä
Teillä ei ole muuta vaihtoehtoa. viimeinen repliikki - sen jälkeen koe lopetettiin
Yksikään lauseista ei koskenut sähköiskua tai oppilasta. Kaikki neljä koskivat sitä, kuka vastasi tapahtuvasta. Kun vastuu siirtyi valkotakkiselle henkilölle, kytkimen painamisesta tuli helpompaa.
Tämä on kokeen tärkein johtopäätös. Totteleminen ei käynnisty rangaistuksen pelosta, vaan vastuun uudelleenjaosta: minä en aiheuta kipua, vaan noudatan menettelyä, ja menettelystä vastaa se, joka johtaa sitä.
Tavallisista ihmisistä, jotka vain tekevät työnsä ilman henkilökohtaista vihamielisyyttä, voi tulla osa hirvittävää tuhoisaa prosessia.
Mitä kertomuksista yleensä puuttuu
Koe kerrotaan usein niin, että "ihmiset osoittautuivat pahiksiksi". Nauhoitukset kertovat muuta. Osallistujat väittelivät, hikoilivat, nauroivat hermostuneesti, nousivat seisomaan ja vaativat oppilaan tarkistamista - ja palasivat silti kytkimelle. Totteleminen oli heille vaikeaa, mutta he tottelivat.
Myös se on tärkeää, ettei luku ole pysyvä. Kun kokeen johtaja istui viereisessä huoneessa ja antoi ohjeita puhelimitse, loppuun asti edenneiden osuus laski moninkertaisesti. Kun mukaan lisättiin 2 "kollegaa", jotka kieltäytyivät jatkamasta, lähes kaikki lopettivat heidän jälkeensä. Tilanne ratkaisi enemmän kuin luonne.
Koe toistettiin osittain vuonna 2009 eettisin rajoituksin, ja tulos oli vertailukelpoinen. Kritiikki koskee menetelmää, osallistujien valintaa ja sitä, miten Milgram raportoi kokeen eri versioista, mutta auktoriteetille tottelemisen vaikutus toistuu
Nykyään yksikään eettinen toimikunta ei hyväksyisi tällaista koetta: osallistujat lähtivät kotiin koettuaan useita tunteja todellista kauhua. Toistot on keskeytettävä 150 voltin kohdalla - juuri siinä pisteessä, jonka jälkeen lähes kaikki jatkamatta jättäneet etenivät loppuun asti.
Miksi kytkimen painamisesta tuli ihmisille helpompaa?
Mikä voi auttaa sinua vastustamaan kyseenalaista vaatimusta?
Lähteet
- Stanley Milgram, Yale, 1961-1963. Osittainen toisto - Jerry Burger, 2009
Seuraavaksi sarjassa ”Manipulointi”
3 artikkelia kokonaan sivustolla, vielä 4 sovelluksessa
