Miksi Pluto lakkasi olemasta planeetta

2000-luvun alkuun mennessä Neptunuksen radan takaa oli löydetty lukuisia jäisiä kappaleita. Ensin pienempiä, sitten suurempia ja lopulta sellainen, joka oli massaltaan Plutoa suurempi. Kävi selväksi: joko sekin oli planeetta tai planeetan määritelmää oli täsmennettävä.

Kyse ei ollut vain koosta. Pluto on pienempi kuin Kuu, mutta tärkein ero on muualla: se ei liiku yksin. Sen rata kulkee kokonaisen kappalevyöhykkeen läpi, ja Pluto on niistä vain tunnetuin, ei alueensa hallitseva kappale.

Pluto täyttää kaksi ensimmäistä ehtoa. Kolmatta se ei täytä: sen lähellä liikkuu tuhansia samaa alkuperää olevia kappaleita. Tällaisille kappaleille luotiin oma luokkansa, ja Plutosta tuli sen tunnetuin edustaja.

Kolmatta kohtaa arvosteltiin silloin, ja sitä arvostellaan edelleen. Muotoilu ei ole täsmällinen: tarkkaan ottaen yksikään planeetta ei ole raivannut rataansa täysin tyhjäksi, sillä kaikilla on kuita ja samalla radalla kulkevia kappaleita. Kyse on aste-erosta, ei täydellisestä tyhjyydestä.

Ilman sääntöä planeettojen listaa olisi pitänyt kasvattaa aina, kun Neptunuksen takaa löydettiin uusi suuri kappale. Arvioiden mukaan niitä on siellä vielä melko paljon. Määritelmä ei ratkaissut kysymystä Plutosta vaan sitä, mitä kokonaiselle vyöhykkeelle pitäisi tehdä.

Historia on hyödyllinen myös siksi, että jotain vastaavaa oli tapahtunut aiemminkin. 1800-luvulla useita Marsin ja Jupiterin välisiä kappaleita kutsuttiin aluksi planeetoiksi, mutta uusien löytöjen jälkeen ne sijoitettiin erilliseen ryhmään. Planeettojen listaa oli jo lyhennetty.