Mikä Jupiterin täplä on

Täplää on seurattu yhtäjaksoisesti noin 1830-luvulta lähtien. Myös 1600-luvun tähtitieteilijät kuvasivat samassa vyöhykkeessä näkyneen tumman muodostelman, mutta siitä, oliko kyseessä sama pyörre vai sen edeltäjä, kiistellään yhä: havaintotietojen väli on liian pitkä.

Maan hurrikaani kestää päiviä, korkeintaan viikkoja. Se saa energiaa lämpimästä merestä, ja heti kun se siirtyy mantereelle, se menettää energianlähteensä ja hajoaa maaston vaikutuksesta. Jupiterissa ei ole maastoa lainkaan: ei rantaa, vuoria eikä kitkaa kiinteää pintaa vasten.

Myös syvyydellä on merkitystä. Maan hurrikaanilla on pohja: alla meri, yläpuolella ilma ja koko rakennelma noin 15 kilometrin paksuinen. Jupiterin pyörre ulottuu satojen kilometrien syvyyteen, ja sen massa on verrattomasti suurempi. Näin valtavaa pyörrettä ei voi pyöräyttää liikkeelle eikä pysäyttää nopeasti: sillä on liikaa liikevoimaa.

Täplä on puristuksissa kahden voimakkaan virtauksen välissä. Virtaukset puhaltavat vastakkaisiin suuntiin, toinen yläpuolella ja toinen alapuolella. Ne pyörittävät sitä kuin kynää kämmenten välissä eivätkä päästä sitä hajoamaan. Lisäksi pyörre imee itseensä lähelle tulevien pienten myrskyjen energiaa.

Siitä huolimatta se pienenee. 1800-luvun lopulla täplä oli noin kolme kertaa nykyistä leveämpi, ja viime vuosikymmeninä sen kutistuminen on nopeutunut. Kukaan ei uskalla sanoa, mihin tämä johtaa: ehkä katoamiseen, ehkä pienempään vakaaseen kokoon.

Punaisen värin alkuperä on muuten kaikkein huonoimmin selitetty ilmiö. Todennäköisesti kyse on ylemmän pilvikerroksen kemiasta, jota Auringon ultraviolettisäteily valaisee. Sävy muuttuu vuosikymmenten mittaan: täplä vaalenee välillä lähes kermanväriseksi ja saa sitten taas syvemmän sävyn.