Miten eläimiä tuomittiin

Tällaisia oikeudenkäyntejä koskevat merkinnät ovat pääosin Ranskasta, Saksasta, Sveitsistä ja Italiasta; tapauksia on koottu kaikkiaan noin 200. Syytettyjen joukossa oli eniten sikoja arkisesta syystä: siat kulkivat kylissä omin päin, söivät mitä sattui ja vauvoja jätettiin usein yksin.

Menettely oli tavallinen, aikuisten oikeudenkäynneistä tuttu. Eläin pidätettiin ja sitä pidettiin samassa vankilassa kuin ihmisiä, sille määrättiin puolustusasianajaja, todistajia kutsuttiin kuultaviksi ja tapahtumat kirjattiin. Vuonna 1457 burgundilaisessa kylässä emakko tuomittiin kuolemaan lapsen tappamisesta, mutta sen kuusi porsasta, joita syytettiin rikoskumppaneina, päästettiin vapaaksi: ne olivat liian nuoria, eikä niiden osallistumista ollut todistettu.

Teloitus oli julkinen, ja juuri siinä kaikki käy järkeen. Normandian Falaise'ssa vuonna 1386 sika hirtettiin kansanjoukon edessä, ja teloittajalle maksettiin sama palkkio kuin ihmisen teloituksesta. Kertomus siitä, että sika puettiin sitä ennen ihmisen vaatteisiin, on peräisin myöhemmistä uudelleenkertomuksista. Syytetty ei ymmärtänyt mitään. Katsojat ymmärsivät kaiken.

Tuholaisia ei voinut ottaa kiinni eikä teloittaa, joten niitä käsitteli kirkollinen oikeus. Rottia, kärsäkkäitä ja toukkia haastettiin oikeuteen - haaste luettiin suoraan pellolla - niille määrättiin puolustusasianajaja, ja kun ne eivät saapuneet paikalle, langetettiin kirous, jossa niitä vaadittiin poistumaan alueelta. Tuomio oli usein ehdollinen: poistukaa, ja pitäjän on maksettava kymmenyksensä tunnollisesti. Tässä logiikassa kato oli ihmisille langetettu rangaistus, ja menettely palautti sen jälleen ihmisten kannettavaksi.

Puolustus toimi tosissaan. Juristi Bartolome Chasseneux tuli 1500-luvun alussa tunnetuksi juuri siitä, että puolusti rottia Autunissa: ensin hän osoitti, ettei haastetta ollut lähetetty kaikkiin seurakuntiin, ja sitten, etteivät hänen päämiehensä voineet saapua turvallisesti paikalle.

Huippu osui 1500-luvulle, ja 1700-luvun loppuun mennessä oikeudenkäynnit olivat lähes loppuneet. Murtui ei myötätunto vaan ajattelutapa: vastuun edellytykseksi tuli ymmärrys. Jos eläin ei kykene ymmärtämään kieltoa, sitä ei ole mistä tuomita - ja asia siirtyy omistajalle, joka ei valvonut sitä. Sika muuttuu syytetystä omaisuudeksi ja oikeudenkäynti huolimattomuutta koskevaksi kiistaksi.